Kristityt, ei motiteta omia!

Viime vuosina minut on tehnyt hyvin surulliseksi kristittyjen keskinäiset kinat. – Tuntuu, että joukkomme pirstoutuu entistä pienempiin osasiin.

Yhdessä kuitenkin olisimme voimakkaammat. Nyt tarvitsisimme kristittyjen keskuuteen nk. talvisodanhenkeä. Vaikka oppi onkin tärkeä, sen ei pitäisi tehdä meistä turhantärkeitä ja toisiamme täysin poissulkevia.

Minusta kun tuntuu, että yhtenäisemmät linjat olisivat tehokkaampi etenemistapa kuin pieniin motteihin pirstoutuneet joukot. – Työ meille kuitenkin on ymmärrykseni mukaan yhteinen: Haluamme nähdä mahdollisimman monta ihmistä pelastettujen joukossa, Taivaassa.

Yhteinen suunta, johon osoitamme, tulisi olla Jeesuksen risti, jolla jokainen ihmisen synti on sovitettu.  – Ja mieluummin kuin, että kerromme, mihin ei pidä uskoa, kertoisimme, mihin voi uskoa!


Muistan takavuosilta keskustelun, jossa keskustelukumppanini huokaisi:

Sinä luet Raamattua kuin minä, mutta meidän opin mukaan sinä et pääse taivaaseen. Mihin ihmeeseen minä sinut pistän?

Toisessa tapauksessa päädyin tilanteeseen, jossa minua kovin sanoin moukaroinut henkilö pyysi anteeksi. – Erikoiseksi tilanteen teki se, että henkilö edusti näkemystä, että vain heidän pieni joukkonsa pääsee taivaaseen (huolimatta siitä, että uskon perusasioista olimme samalla linjoilla… ongelman tuotti se, että käytimme hieman eri termejä ja kylttimme olivat erilaiset…)… Se että hän pyysi anteeksi kovaa käytöstään ja että sain julistaa hänelle synninpäästön hänelle tutuin sanoin… oli meille molemmille vaikuttava kokemus.

… kuka oikeasti tohtii väittää, että hänellä on aukottomasti oikea raamatuntulkinta ja näkökulma aivan kaikkiin asioihin? Harvoinhan edes arkielämässä näemme saman tapahtuman aivan samalla tavoin. Näkemäämme värittää menneisyytemme, kokemuksemme – tai vaikkapa, keskittymiskykymme käsillä olevassa tilanteessa (jakaako jokin muu huomiomme, tms.) ja se, mihin yleensä kiinnitämme huomiota.

Case: Hapate/taikinanjuuri

Usein kun opetan kulloinkin käsillä olevasta aiheesta, otan peilauspintaa kuulijoista. Huomaan, että samaan – yksinkertaiseenkin – raamatunkohtaan saadaan laajuutta monen ihmisen toimesta.

Esimerkiksi Jeesuksen vertaus hapatteesta/taikinanjuuresta. (Matt. 13: 33) Vertauksen äärellä

  • Yksi kyseli: Minne ihmeeseen nainen leipoi niin paljon leipää?
  • Toinen jauhojen puhtautta.
  • Kolmas teknistä ongelmaa (eli missä nainen pystyi paistamaan niin monta leipää)
  • Neljäs taikinan ”täyshappanemiseen”.
  • Minä taas olin kiinnittänyt huomion hapatteen puhtauteen ja siihen, miten yltäkylläinen Jumalan valtakunta on.

Kun kirjoitin aiheesta kuukausitiedotteeseemme, siinä olivat kaikki nämä näkökulmat:

”Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani.” Matt. 13: 33

Jauhoja ei ollut kolme pikkukipollista: vakan vetoisuus on 12 litraa. Taikinassa jauhoja oli peräti 36 litraa. Taikinasta syntyisi vehnäleipiä 40-50 kpl (ohuita leipiä paljon, paljon enemmän!)

Jeesuksen vertauksessa hapatus on myönteinen asia: Jumalan valtakunnan on tarkoitus perinpohjaisesti hapattaa elämämme ja ympäristömme. Niin kuin taikina kohotessaan moninkertaistuu, Jumalan valtakunnan on tarkoitus olla – edelleen vuonna 2018 – etenevä ja voittoisa valtakunta. Leipää taikinasta syntyi yli yhden perheen tarpeen. Niin Jumalan valtakuntakin on tarkoitettu jaettavaksi.

Hapatus esiintyy Raamatussa myös kielteisessä mielessä. Jos hapate on vanhaa tai siinä on epäpuhtauksia, taikinasta tulee pahanmakuista. Taikina ei happane (ts. kohoa/laajene joko ollenkaan tai kohoaminen/laajeneminen on vajavaista) tai jos happaneekin, lopputulos on pahanmakuinen.

Paavali käskee perkaamaan pois vanhan hapatteen perinpohjaisesti, jotta seurakunnasta, jolle hän kirjeen kirjoitti (Korintti) tulisi ihkauusi taikina. (1 Kor. 5: 6,7)

Vanha on perattava pois, jotta uusi on mahdollinen. Laajenemisen häiriötekijä on poistettava, jotta terve kasvu mahdollistuu. Pahanmakuiseksi taikinan tekevä, pilalle mennyt hapate, on poistettava, jotta leivästä tulee maukasta.

Ajatuksia aiheen äärellä voit lukea:

Luovuuden juhlaa ja parempaa palautetta

Kolmannen asteen raivoa vai kaunista oikeaoppisuutta

Anna ihmisille aihe uskoa -artikkelissa pyydän pohtimaan syytä ongelmaan + ongelmien keskelläkin kertomaan ihmsille, mihin voi uskoa (sen sijaan, että kertoo, mihin ei pidä uskoa…)

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s